Well hello

PMMP - Korkeasaari

Älä enää vastaa tähän
Teen sen mitä aion tänään
Sä et sitten tienny mitään
jos ne kysyy myöhemmin

'Ihan hämmentää miten mun lukijamäärä on pysynyt samana, vaikka en oo kirjottanut pitkään aikaan yhtään mitään. Ajattelin vain ilmoitella, että elossa ollaan! Tän blogin tulevaisuus on vaan aika vaakalaudalla, koska en oo vielä yhtään varma onko mun kirjoittamisintoilu tulossa takaisin vai onko tääkin vain tälläistä hetken huumaa. Blogi mulla kuitenkin on ollut pystyssä jo reilun vuoden ja olis aika sääli tää nyt lopettaa, hoho.

Jos palais vähän edelliseen postaukseen, niin voi kyllä, tet-viikko oli mahtava, pääsin tekemään helmiä, lasipuhaltamaan ja kuvaamaan lasikoruja. Nyt tällä hetkellä mulla on ikävä Kiikoisiin, haluisin nähdä Emmiä ja päästä käymään studiolla. Nuutti tosin on meillä nyt hoidossa ja on täällä ehkä jopa seuraavat kaksi viikkoa. Se puhuu niin hirveästi ja touhuaa, että en pysy enään edes perässä. Eilen se sai istua mun skootterin päällä, eikä sitä meinannut saada sisälle ollenkaan. Tämänkin päivän puheenaiheena on ollut skootterit ja autot. 

Mun kesä on tähän asti ollut aivan mahtava! Sanni ja Milka oli täällä, sen jälkeen Kata tuli tänne ja me lähdettiin Provinssirockiin. Oltiin Provinssissa lauantaina ja nähtiin Apulanta, Chisu, Rise Against ja Billy Talent suoraan eturivistä! Billy Talent oli mahtava ja oon todellakin menossa syksyllä niitä katsomaan, kun ne palaa Suomeen uudestaan. 

Voitte kans kuvitella sen fiiliksen kun päivän eturivissä riehumisen jälkeen kerättiin vielä viimeisimmätkin voiman rippeet ja juostiin vesisateessa kuuntelemaan PMMP:tä ja laulettiin täysillä Kesäkavereita, 'Tälläista on ehkä olla nuori, ilman huolta!'. 

Sain myös opiskelupaikan syksyksi Paasikivi-opistosta, se oli mun ensisijaisena hakuvaihtoehtona. Pääsykokeissa oli 179 ihmistä, ja 18 pääsi sisälle. On vieläkin vähän epäuskoinen olo, että sinne mä nyt oon menossa ja että just minä olin yksi niistä kahdeksastatoista! Kaiken tän innostuksen seassa oon kans vähän surullinen. Mulla tulee kauhea ikävä kaikkia, vaikka palaankin aina viikonloppusin takasin kotihoodeille. Mieltä tietty kevensi vähän se, että juttelin eilen Katan kanssa ja leikkimielisesti ruvettiin suunnittelemaan yhteistä asuntoa ja kissaa Turusta sitten parin vuoden päästä.

Mulla on kyllä tuotakin neitiä kamala ikävä! Onneksi nähdään taas ensiviikolla.

Perjantaina ajattelin mennä Karjurockiin kattomaan Apulantaa ja Jukka Poikaa. En oo ikinä ennen Karjussa käynyt, ja musta tuntuu että tää lause varmaan kuulosti ukilaisista ainakin tosi oudolta. :--D 

Phh, tässä teille nyt tälläinen pieni tilannekatsaus. Oon vähän miettinyt, että sitten viimeistään syksyllä kun sinne Turkuun muutan, aloittaisin ihan uudelta pohjalta koko bloggailun. Saa nyt nähdä, jääkö tää tähän vai kuuletteko te musta vielä! ;)